Veljeni kysyi minulta tänään kysymyksen,

"Aiotko tehdä isona lapsia?"

 

Olisikin niin yksinkertaista.

Tarvitaan Se Oikea,

(eli onneton avioliitto).

Sitten keskustellaan lääkärien kanssa,

lääkitys, hoitotarve,

fyysinen tilanne.

 

Alkaa odotus.

Ei lapsen odotus.

Odotetaan sitä,

milloin saa alkaa yrittää.

 

Yrittäminen se vasta tuskallista onkin,

karille voi kasahtaa niin monesta syystä.

Tarvitsen lisää lääkitystä.

Tai sitten ei muuten nappaa.

 

Odotuksessakin on monta mutkaa.

Niin monta, että

"En varmaan"

on jo ihan perusteltu.